Vladimir Vysotskin lauluja kuuluu radiosta nykyään perin harvoin. No eipä hän ole ollut elossakaan vuosikymmeniin. Kuoli vain 42 vuotiaana vuonna 1980. Hän oli venäläinen trubaduuri, josta valtaa pitävät eivät tykänneet, mutta kansa rakasti häntä yli kaiken. Vysotskin oli 16 vuotta Juri Ljubimovin työtoveri Taganka -teatterissa. Hän oli näyttelijä, joka kuitenkin eniten valloitti lauluillaan. Vysotskinin ehkä suomalaisille tunnetuin laulu on "Ystävän laulu".
Neuvostovalta kohdisti ankaraa sensuuria Taganka -teatteriin, mutta se jarrutti myös kaikin keinoin Vysotskin levytyksiä tai runojen julkaisemisia. Silti hänestä tuli juhlittu runoilija. Ljubimov kirjoittaa, että ehkä juuri sitä hän ei saanut anteeksi. Nousta suosioon ilman lupaa. Olen jostain lukenut Vysotskin sanoneen, että hän taisteli koko elämänsä ajan pumpuliseinää vastaan. Toisinajattelijoita ei suvaittu. Niinpä Vysotskin ei saanutkaan minkäänlaista tunnustusta elinaikanaan, mutta kuolemansa jälkeen myös virallinen valta kiitti häntä.
Vysotski oli uskomattoman tuottelias. Hän sai valmiiksi yhdeksänsataa laulua ja runoa. Ne kertovat elämästä Venäjällä. Hänen laulunsa ovat oudosti erilaisia. Ne ovat tavattoman herkkiä, mutta sanomaltaan vahvoja. Niitä on myös kuunneltava ajan henkeä vasten eli sitä aikaa vasten millaista elämä oli sosialistisessa Neuvostoliitossa.
Kun kuuntelee Mika ja Turkka Malin suomentamia ja esittämiä lauluja, saa jonkinlaisen aavistuksen miten vahvojen tunteiden mies Vysotskin oli. Erityisesti laulut "Susijahti" ja "Ystäväni joka kuoli" ovat koskettavia. Mutta myös hänen huumorinsa oli mainiota. Sellaiset laulut kuin suuri rakkauden kohde Ninka sekä krapulankin parantava Aamujumppa ovat aivan verrattomia.Juri Ljubimovin kirja "Pyhä tuli" sai minut muistamaan Vysotskin. Hänen musiikkiaan olen viime päivinä kuunnellut ja ajatellut, millaisia lauluja Vysotski tänään tekisi, jos olisi elää saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti