Erkki Tuomioja sanoi eilen aamupäivällä, että meillä on kolme uhkaa: Isis, Ebola ja Ukrainan kriisitilanne. Kaikki nämä on kirjoitettava suurin kirjaimin ja jokainen niistä koskettaa myös meitä suomalaisia. Kaikki ne ovat myös sellaisia, joiden edessä näytämme olevan melkein avuttomia. Ihminen on ne luonut, ihmisen pitäisi pystyä ne pysäyttämään. Mutta miten pysäytät pahan?
Tuomioja sanoi Isiksen pohjaavan katkeruudelle, jonka joku on aseistanut. Ehkei etukäteen ajateltu, että tästä tulee tällainen järjestö, hirviö.
Olen lukenut Isiksestä kertovia juttuja, yrittänyt ymmärtää, miten tuollainen raakuus on mahdollista. Järjestö ei pyydä edes rahaa, se aivan kuin vain haluaa näyttää voimansa ja mahtinsa. Me teemme mitä haluamme, ihmisen henki ei ole meille minkään arvoinen. Teloituksien viestiä ei voi muuten ymmärtää. Se on saanut ihmiset pelkäämään, mutta mitä Isis pelottelulla tavoittelee? Ihanko vain pahaa pahan vuoksi voidakseen näyttää tämän islamilaisen maailman mahdin?
Käsittämätöntä on se nopeus millä järjestö on tullut kaikkien tietoisuuteen. Kovin montaa kuukautta sitten se ei ollut meille edes olemassa. Euroopasta on sen riveihin lähtenyt kolmisen tuhatta ihmistä, Suomestakin nelisenkymmentä. Opiskelleita, ammattikoulusta valmistuneita nuoria, joilla olisi ollut toinenkin mahdollisuus.
Jukka Huusko nostaa päivän Hesarissa esille twitterin ja facebookin suuren merkityksen. Kun seuraa samanmielisten suoltamaa propagandaa, kun elää eräänlaisessa kuplassa, saattaa nuorella syntyä harhainen kuva maailmasta. Eli hänelle voi olla kiehtovampi vaihtoehto lähteä kuin jäädä odottamaan parempaa tulevaisuutta maahan, jossa jatkuvasti saa kokea olevansa syrjitty, epäonnistunut.Aamulenkillä Töölönlahden nurkalla parin metrin päässä koirastani ja minusta seisoi komea kettu. Tovin tuijottaa tapitimme toisiamme kunnes kettu laiskasti kävellen hävisi lähipuskaan. Eipä ollut suuri uhka. Tällainen meidän lintukotomme on edelleen. Me suomalaiset voimme vaikuttaa siihen, että se myös säilyy sellaisena. Ei suljettuna, vaan avarana. Sittenkin. Ystäväni sanoo, että hän menee metrossa ja busissa istumaan maahanmuuttajan viereen. Hän haluaa näin kertoa oman mielipiteensä, tehdä ystävällisen eleen. Maailmaa on aina parannettu myös pienillä teoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti