Venäjä on suuri maa. Kaikki Venäjää koskevat asiat ovat useimmiten suuria, suorastaan valtavia. Maa on pinta-alaltaan maailman suurin ja yksistään Pietarissa on asukkaita melkein yhtä paljon kuin Suomessa.
Olin kuuntelemassa, kun Aleksanteri -instituutin johtaja Markku Kivinen puhui Venäjästä mielenkiintoisesti ja omaa mieltäni suuresti avartaneella tavalla. Hänkin aloitti esityksensä kertomalla Venäjän suuruudesta: maa on maailman viidenneksi suurin talous, ohittaa pian jo Saksan. Tämä ei kuitenkaa tarkoita, etteikö ongelmia olisi myös taloudessa.
Meillä on ehkä eniten puhuttanut maan demokratian tila, joka on kaukana siitä mihin me olemme Suomessa tottuneet. Venäjällä on noin 70 puoluetta, mutta silti se on yhden puolueen, yhden yksinvaltiaan autoritaarisesti johdettu maa. Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Maasta saa lähteä ulkomaille, siellä saa olla asioista eri mieltä niin tiedotusvälineissä kuin kaduillakin, mutta päätöksentekoon eivät erihenkiset pääse vaikuttamaan. Sitä ei aina oikein tajuakaan, mitä todella tarkoittaa, kun valtiolla ei ole oikeusvaltioperinnettä.
Neuvostoliiton aikana valtio piti huolta ihmisistä. Venäjä on täysin toisenlainen yhteiskunta. Elämän epävarmuus on suurta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kuolleisuusluvut kohosivat epätavallisen korkeiksi. On helppoa ajatella, että viinaa juotiin liikaa. Niin varmaan tehtiinkin, mutta monen kuoleman syynä olivat sydän- ja verisuonitaudit. Britannialainen terveyslehti on sanonut yksityistämisen olleen yksi tärkeimmistä syistä kuolleisuuden kasvuun. Eli se johti köyhyyteen ja työttömyyteen.
Venäjällä ei ole työttömyysturvaa, terveydenhuolto on maksettava itse ja omasta pussista on myös maksettava reilu puolet koulutuksen menoista. Venäjällä on tasaverojärjestelmä, veroprosentti vain 13%. Vaan mitä sillä sitten saa? Ne joilla on varaa, maksavat itse terveydenhuoltonsa ja koulutuksensa, muut selviävät niin kuin selviävät.
Tässä joitain hajanaisia ajatuksia erinomaisesta Kivisen esityksestä, jonka jälkeen mietin sitä, miksi tiedän niin vähän tämän päivän Venäjästä. Meillä tutkitaan naapuriamme, tietoa on paljon, mutta kerrotaanko siitä? Pitäisikö YLEn uutisten olla paljon laajempia ja lehtien kertovan enemmän myös muulloin kuin jonkun akuutin kriisin kohdalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti